sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Pieni keräily ja takaisin hevosen selkään

Huhhuh mitkä kuukaudet on takana... Jotenkin vaan otti muutto ja työpaikan vaihto niin koville, että ei tässä ole pystynyt oikein muuta miettimään viimeaikoina. Ja joskus sitä vaan kaipaa breikkiä kaikesta, jopa jostain ihanasta, kuten sisustamisesta ja raksahaaveista. Jopa Pinterest, joka on mulle todella koukuttavaa eskapismia, on maannut hiljaa ja odottanut jotain uutta heräämistä. Olen herkästi innostuva ja impulsiivinen ihminen, joten poltan paljon voimia yhteen asiaan johon sitten keskityn täysillä. Nyt on ollut pakko polttaa niitä voimavaroja uuden työn opettelemiseen. En ole vielä ihan varma miten homma tästä jatkuu, koska huomaan jatkuvasti kaipaavani takaisin yrittäjyyden pariin. Palkkatyö miesjohtoisessa teollisuudessa, on melkoinen luovuuden kuihduttaja ja mietin, että ehkä minulla on kuitenkin vielä jotain muutakin annettavaa, kuin excelit ja aaneloset. Noh, aika näyttää millaisiin uomiin asiat asettuvat. Toistaiseksi on ihan hyvä näin.... Pinnan alla kuitenkin kuohuu. Ehkä se on tuo aurinko, joka valaa uskoa tulevaisuuteen ja vaatii avaamaan silmiä. Visioita on ja ne kaikki liittyvät rakentamiseen, sisustamiseen ja älyttömän hyvään asiakaspalveluun! Annas kattoa ny, mitä tapahtuu :)

Mikä sitten herätti hetkessä palon takaisin projektin pariin? No rakennuslupa! On se vaan hyvä, että noissa suunnittelutarveratkaisuissa on umpeutuvat määräajat. Se saa liikkeelle laiskemmankin rakentajan. Jätettiin rakennuslupa vain muutamaa päivää ennen suunnittelutarveratkaisun vanhenemista. Nyt lupa on valmistumassa ensiviikolla ja kaiken pitäisi sen jälkeen olla kunnossa, kunhan ensin osattais päättää keneltä me se talokin sitten otetaan!? Ja sitten vielä ollaan ajateltu, että ehkä me kuitenkin myydään tuo meidän tontti ja ostetaan tontti jostain ihan muualta. Ajattele! Vielä tässä vaiheessa tämäkin asia on ihan auki. Noh.. Tällaista se on oikeesti mun kanssa. En jotenkin saa kiinni mun intuitiosta ja koska nyt ei tule vahvaa tunnetta suuntaan tai toiseen, niin kellun jotenkin neuvottomana epävarmuuden vesillä.. Hankala selittää. Vai onko se vaan sitten pelkoa hypätä täysillä siihen itse projektiin? Entä jos jotain meneekin pieleen? Tai mitä sitten kun tämä ihanin vaihe eli suunnittelu ja haaveilu on ohi? Mitä sitten tapahtuu? Kuolenko siihen työmäärään ja samalla tylsyyteen? Töistä raksalle ja takaisin.. Valittu valmiusaste tietenkin asiaan vaikuttaa, mutta pinnat haluan kyllä tehdä ihan ite, eli siinä pitää pinnistellä ponnistella muutama kuukausi. Näissä tunnelmissa tällä kertaa. Liitän kyytipojaksi pari haavekuvaa, joilla valan taas intoa ja uskoa pitkään viikkoon.

Rakkautta, rauhaa ja Hyvää Vappua! :)

Kuva:
http://subtilitas.tumblr.com/post/131713101769/bearth-deplazes-alpine-hut-wiesner-2014-via

Kuva:
http://www.elblogdeldecorador.cl/2014/08/house-tour-cabana-en-lago-panguipulli/

Kuva:
http://maisie-online.com/

Kuva:
http://www.aa13.fr/architecture/holiday-home-reiulf-ramstad-arkitekter-35009?utm_source=rss&utm_medium=rss&utm_campaign=holiday-home-reiulf-ramstad-arkitekter





tiistai 4. lokakuuta 2016

Whoppidoo, me muutetaan! Kuvia uudesta kodista

Dodiin, Saatiin vihdoin kaupat aikaan meidän nykyisestä kodista ja uusi huushollikin löytyi uskomattoman nopeasti! Kriteerinä oli sijainti lähellä keskustaa, vähintään kaksio, ei mitään remonttihuolia ja ehdottomasti kunnon parveke. Sitten yhtenä päivänä tuntui, että löydettiin jotain. Lähdettiin katsomaan ja tehtiin tarjous siltä istumalta. Oltiin vähän heikossa neuvotteluasemassa, koska meillä ei ollut vielä kauppakirjaa omasta kodista kirjoitettuna ja ostajat toivoivat samalla talon nopeaa vapautumista. Oli siis kiire saada uusi katto pään päälle... Vuokralla asuminen ei tullut kysymykseen, koska se tuntui rahan hukkaamiselta. Lisäksi meillä on kaksi koiraa ja muuttosunnitelmia viimeistään vuoden kuluttua. Emme siis olisi ykkösvalintana, kun vuokra-asuntoja jaetaan. Tehtiin asunnosta ehdollinen tarjous, joka sitten miellytti myyjiä siinä määrin, että he suostuivat ottamaan kohteen pois myynnistä kahden viikon ajaksi. Sen aikana saimme oman asunnon myynnin etenemään sopivasti. Alkuperäinen ajatus ydinkeskustan kaksiosta hyytyi, kun kävimme parilla näytöllä. Ei pysty, ei kykene. Liikaa pakokaasua ja asfalttia. Kompromissina päädyimme 5km keskustasta nousseelle uudelle alueelle.

Näin jälkeenpäin ajateltuna meidän olisi kai pitänyt kuitenkin etsiä rivitaloa. Hieman hirvittää muuttaa meinaan kerrostaloon.. Onneksi tässä on kuitenkin pieni oma piha ja mukavat ulkoilualueet lähellä. Se lieventää vähän sitä oloa, mikä kerrostaloon muuttamisesta tulee. Teidän, että kuulostan ihan  hölmöltä, kun suurin osa ihmisistä asustelee kerrostaloissaan ihan tyytyväisenä ja teidän, että ollaan jopa onnekkaita, kun meillä on näin kiva koti, mutta ei voi mitään... Kaipaan omaan taloon.

Odotellessa nautitaan kuitenkin siitä mitä meillä nyt on. Onhan tämä nyt tosi kiva, vai mitä?


Täällä me kohta nukutaan! Kääk :D
(Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi)

(Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi)

(Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi)

(Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi)


(Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi)

Keittiö ja olohuone on yhdistetty tupakeittiöksi
(Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi)


Keittiöstä on käynti ulos, terassille ja pienelle aidatulle pihalle.
(Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi)

(Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi)

(Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi)

(Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi)


Me ollaan suunniteltu kalusteet vähän toisin. Sohva on tulossa ikkunaseinälle ja tv tuon saarekkeen taakse. Siten saadaan mahtumaan iso ruokapöytä oikealle ja lattia jää mukavan avaraksi.
(Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi)

Keittiö on ihan ok kunnossa, mutta sanomattakin selvää, että alan jossain vaiheessa suunnittelemaan keittiöremppaa... Mihin sitä vanhoista tavoistaan pääsee. Ei vaan osaa nauttia paikallaan olosta :D
(Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi)

Hyvän pohjan ansiosta sauna, wc, suihku ja kh-tila mahtuu kaikki sulassa sovussa pieneen tilaan, eikä tunnu edes ahtaalta.
(Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi)


(Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi)

Tässä tärkein syy miksi haluttiin tämä koti. Pienikin pala maata voi tehdä onnelliseksi.
(Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi)

Ajateltiin heti alkaa kiusaamaan taloyhtiötä lasiterassin suunnittelulla. Nähtäväksi jää, saadaanko me keväällä nauttia aamupalaa lasikaton alla.
(Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi)

Tämä oli myös tärkeä kriteeri, toinen makuuhuone. Kyllä yrittäjäperheessä pitää olla toimisto ja extratilaa emännän vaatteille ja kengille ;)
(Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi)

(Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi)

Tervetuloa meille!
(Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi)


Vaikka viime postauksessa kerroinkin meidän kotia välittäneestä Bravosta ja Ingmanin Petristä, niin voin lämpimästi suositella myös Bo Lkv:n Maija Maunulaa. Asiointi hänen kanssaan sujui joustavasti ja mukavasti. Tykkään Bo Lkv:n brändistä todella paljon. Heillä on mahtava tapa panostaa laatuun. Laadukkaat kuvat, hyvä stailaus, ihanat oheistuotteet ja onnistunut jälkimarkkinointi kertoo, että nyt ollaan ammattilaisten kanssa tekemisissä. Olin todella vaikuttunut, kun kävelin ulos pankista shampanjapullo mustassa tyylikkäässä kangaskassissa. Sopimus kirjoitettiin heidän sympaattisella bambukynällään. Pieniä asioita, mutta se kertoo, että tätä hommaa ei tehdä huolimattomasti hutiloiden ja hyvä niin, sillä onhan kyseessä monen ihmisen suurin ja tärkein yksittäinen investointi. Olenkin aina sanonut, että valitse välittäjäksi se, jolta itsekin mieluiten ostaisit. Ei ihme, että Bo Lkv on kasvanut mukavaa vauhtia, samalla kun perinteiset isot ketjut kiristävät vyötään. Ehkä aika on ajamassa isojen ja hitaiden ohi. Viksut ja vikkelät pärjäävät muuttuvassa kysynnässä.

Jos ihastuit edellä näkyviin kuviin, niin käy ihmeessä vilkaisemassa valokuvaaja Aki Aron kotisivut. Yllätyin miten kivasti sivut toimii ja johdattaa kävijää eteenpäin. Esimerkiksi hääkuvien hinnat ovat kohtuullisia ja hinnoittelu läpinäkyvää. Portfolio on vaikuttava ja tykkään tyylistä. Vaikka en juuri nyt ole kuvaajaa vailla, viihdyin sivuilla pitkän tovin. Aina mukavaa katsoa lahjakkaiden ihmisten töitä.

Laitan kuvaa tulemaan sitä mukaa kun valmista syntyy uudessa kodissa. Lisäksi plakkariin on kertynyt paljon jänniä pintoja. Niistä sitten taas lisää myöhemmin.

Ps. Ennakkomarkkinointina olisi varmaan hyvä mainita, että tämä helmi kolmio edullisella vastikkeella, uudehkosta taloyhtiöstä on tulossa jälleen lähiaikoina myyntiin tai vuokralle. Wink wink!




tiistai 27. syyskuuta 2016

Omakotitalo myytävänä!

Ollaan viihdytty nykyisessä kodissa uskomattoman hyvin. En ole itseasiassa ollut koskaan missään paikassa näin onnellinen ja tuntuu, että kaikki asiat on elämässä mennyt vaan tasapainoisempaan ja parempaan suuntaan täällä. Kuitenkin kummallakin on ollut hurja kaipuu rakentaa uutta ja energiatehokasta kotia. Juuri sellainen kuin me itse halutaan, tai no... budjetti asettaa hienoiset reunaehdot, mutta kuitenkin pitää olla itte tehty :)

Vielä tässä ollaan niin fiksautuneina tähän itse prosessiin, että muuttopäivä tuntuu todella kaukaiselta ajatukselta. Tiedän että kun muuttopäivä on käsillä, kyyneleitä poskilta kuivaan. Toivottavasti luopumisen tuska on kuitenkin lyhytaikaista vain ja lopputulos on tämän kaiken arvoista.


Avokeittiö
(Kuva, Bravo Kiinteistönvälitys)


Tässä oli alunperin umpiseinä. Sen poistaminen oli loistava päätös!
(Kuva, Bravo Kiinteistönvälitys)

Olohuone isoilla ikkunoilla
(Kuva, Bravo Kiinteistönvälitys)

Olohuone ja seinämaalaus
(Kuva, Bravo Kiinteistönvälitys)

Makuuhuoneet omassa rauhassaan pohjoisen puolella. Eteläiseen olohuoneeseen puolestaan tulvii valoa.
(Kuva, Bravo Kiinteistönvälitys)

Parvekkeelle paistaa aurinko koko päivän. Uima-allas on lähellä
(Kuva, Bravo Kiinteistönvälitys)
Löysin kotimaisen maton Anttilan konkusrssimyynnistä edullisesti
(Kuva, Bravo Kiinteistönvälitys)

Tätä luksusta ei saada enää tulevaan taloon. Tilava takkahuone, uima-allas ja avotakka, kyllä silmä lepää, mutta lompakko ei niinkään ;)
(Kuva, Bravo Kiinteistönvälitys)
Makkari, josta käynti suoraan kylpyhuoneeseen. Tykkään!
(Kuva, Bravo Kiinteistönvälitys)

Makkari jossa riittävästi kaappitilaa, mutta pukeutuminen tapahtuu vaatehuoneessa.
(Kuva, Bravo Kiinteistönvälitys)

Vierashuone
(Kuva, Bravo Kiinteistönvälitys)

Tilavaa WC:tä jää kyllä ikävä. Kätevää kun molemmilla on omat altaat.
(Kuva, Bravo Kiinteistönvälitys)

Koti <3
(Kuva, Bravo Kiinteistönvälitys)

Siinä rakas kotimme ja parin vuoden armottoman uurastuksen tulos. Outoa ajatella, että en saa kohta enää katsella vuodenaikojen vaihtumista näistä ikkunoista. Otamme kuitenkin kiitollisena mukaan rutkasti oppia tästä kodista. Uudessa talossa ei tule olemaan kellaria, tai lattiaa, joka on liian lähellä maanpintaa. Myöskään kovin loivaa kattoa ei tulla rakentamaan. Eristämiseen ja talon tiiveyteen tulemme kiinnittämään paljon huomiota. Valkoista lattiaa ei tule enää koiraperheeseen... Otamme mukaan myös paljon hyvää. Mahtavasta pohjaratkaisusta otan mukaan paloturvallisuuden. Jokaisesta huoneesta ja rakennuksen osasta pitää olla helppo poistua oven kautta. Lisäksi se kodin sydän on olohuoneessa. Kun tässä kodissa nousee portaita pitkin olohuoneeseen, unohtaa hetkeksi kaiken muun. Kuvista ei välity ihan täysin se fiilis, mikä olohuoneessa todellisuudessa on. Jään eniten kaipaamaan ihanaa olohuonettamme. Vielä vuosien asumisen jälkeenkin, huokailen näkymiä isoista ikkunoista, lumimyrskyistä, ruskasta ja muuttolinnuista. Makkarit voi mun puolesta olla postimerkin kokoisia, kunhan olohuoneessa on tilaa elää ja hengittää. Näistä ajatuksista syntyy sitten aikanaan Villa Musta.

Ps. Kaikki kuvat käyttööni antoi Bravo Kiinteistövälitys ja Petri Ingman, joka teki hyvää ja ammattimaista työtä kotimme välittäjänä. Suosittelen!





keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Vierailu Tikkurilassa, upeita pintoja

Koottiin muutama viikko sitten Finn Epoxin kanssa yhteen pieni poppoo ja suunnattiin auton keula kohti Vantaan Tikkurilaa. Tikkurila oy järjestää omissa koulutustiloissaan kivoja kursseja ja käyntejä esittelytiloihin, joissa pääsee hypistelemään mallipaloja ja tutustumaan tarkemmin Tikkurilan tuotteisiin. Tikkurilan koulutustarjontaan pääsee helposti tutustumaan heidän sivuillaan. Palvelut on ensisijaisesti tarkoitettu ammattilaisille.

Vaikka päivä oli pahaenteisesti 13.perjantai, ei päivä olisi voinut onnistuneemmin sujua. Aurinko paistoi ja meillä oli mukava meininki. Kuvasin mallipaloja niin innokkaasti, että unohdin puolet reseptiikasta, mutta suurimmassa osassa mallipaloista voi päätellä käytetyn tekniikan ja materiaalit. Kannattaa selata kuvat loppuun asti... Siellä on meinaan ne parhaat palat ;)

Musta on aina muodissa. Alla kiiltävämpi musta ja päälle telattuna Tunto Hieno.

Liukuvärjäystä Tunto Hieno -maaleilla.

Tuntomaalia ja Taikalasyyria.

Ruosteista jäljitelmää.

Taika hopeaa ja pitsin läpi telattua Tunto Hienoa.


Betonimaista pintaa kahdella Tunto Hieno -sävyllä.

Nää oli mun mielestä kivoja. Taika Hopeaa kahdessa sävyssä ja ohutta paperia kiinnitettyvä pohjamaalilla.

Sama juttu, hieman lämpöisemmissä sävyissä. Päällä väripesu.

Krakelointi syntyy laittamalla pohjamaalin päälle hitaasti kuivuvaa lakka (esim. Helo) ja pintaan nopeasti kuivuvaa maalia (tässä Tunto Hieno). Kun välissä oleva lakkakerros lähtee lopulta kuivumaan, rikkoo se jo kuivuneen maalipinnan, tuoden samalla hienon efektin ja paljastaen pohjamaalin värin (tässä Taika Kulta).

Tunto hieno lastattuna tapettilastalla ja päälle maalattu Taika Hopealla. Pinta viimeistellään tummemmalla väripesulla.

Kakkupaperia on käytetty luovasti hyödyksi. Tämä on kiva efekti ja helppo toteuttaa, vaikka ihan tavallisen valkoisen maalin alle. Näitä kakkupapereita vaan lätkitään märkään maaliin kiinni ja maalataan parin tunnin päästä uudestaan, jolloin paperit jäävät maalikerroksen alle pysyvästi. Kiva idea, vaikka vanhaan taloon, tai maalaisromanttiseen sisustukseen halogenispottien ympärille.


Ei ehkä sisutuksellisesti kauneinta, mutta kuitenkin hyvä muistutus, että luovuutta saa ja sitä myös pitää käyttää. Maalin alle on vedetty lasikuitusaumanauhaa.

Tässä hieman hempeämpi veriso Taikamaalista ja ohuesta silkkipaperista.

Pitsiverhon läpi telattua Tunto Hienoa.

Kuten näkyy, niin hieman tykästyin tähän paperin käyttöön ja sen antamaan struktuuriin. Paperia saa mm. Chlasulta pakkauspaperi -nimellä ja automaalikaupat myyvät rullatavarana ohutta silkkipaperia.

Todella kauniisti onnistunut liukuvärjäys. Voin sanoa, että tekniikkana tämä on vaikeampaa, kuin miltä valmiina näyttää. Aivan henkeäsalpaavan hieno.

Oma suosikkini on tässä. Lähes taiteen veroista erikoismaalausta. Niin herkästi on värit ja sävyjen läpikuultavuus onnistunut. Resepti löytyy alta.


Oma suosikkiresepti:

Resepti oli käsin kirjoitettu mallipalan taakse, mutta se menee suunnilleen näin,
Tunto Hieno N464
Tunto Hieno X398
Harmony K310
Kultalasyyri-väripesu

Ja eikun kokeilemaan :D